Taas yksi viikko takana. Olen laiskasti käynyt koneella, mutta hei, virkkaustaukoni loppui! Piti pitää viikonlopun mittainen tauko amigurumien virkkaamisesta, kun ranne alkoi näytellä merkkejä kipeytymisestä. Sehän vasta olisikin jännää saada jännetuppitulehdus ja sen kanssa sitten mennä tanssissa ja töissä.
Tanssikin alkoi torstaina. Sitä olikin odotettu jo aika kauan. Oli kivaa päästä tanssimaan, vaikka minulla onkin kolme tuntia peräkkäin torstaisin. Pitäisi keksiä jokin toinen liikuntaharrastus kaveriksi. Virkkausta ei harmikseni lasketa urheiluksi. Jokaisella tunnilla oli mahtava fiilis, mutta kyllä show 3:sen tunnilla tuli reviteltyä oikein kunnolla Shakiran Waka waka -biisin tahtiin. Kummasti keveni olo, kun ennen tunteja tuntui kuin olisi rantapallo nielaissut. Lihaksetkaan eivät olleet jumissa seuraavana päivänä. On tainnut työpaikan portaiden ramppaaminen olla vain hyväksi ;D
Eilen vietettiin pienellä kaveriporukalla iltaa meillä kortin peluun merkeissä ja hyvästeltiin opiskelupaikkakunnilleen siirtyvät. Saatiin kahdentoista aikaan yöllä huikea idea: mentiin pilistelämään Tornion keskustaan. Siellä oli yllättävän paljon autoja liikkeellä. Siis Tornion kokoisessa kaupungissa? En olisi uskonut, mutta nyt sekin on todistettu omin silmin.
Sain eilen myös pelattua Alan Waken loppuun (hyvä minä!) Samaan syssyyn aloitin Special Episodi: The Signalin. Täytyy sanoa, että tuo lisäepisodi on mielestäni pelin pelottavin osa. Tosin en ala sitä tässä sen enempää paljastelemaan, sillä jotkut lukijat voivat haluta sen juonen itse selvittää. Alan Waken loppu oli varsin hyvä. En yhtään osannut odottaa, että se päättyisi niin kuin päättyi. Mukavaa, että peli joskus yllättää lopullaan.
Nyt sitten katsotaan minkälainen päivä tästä lauantaista kehkeytyy. En ole saanut Tuomasta vielä hereille kunnolla, vaikka olenkin kutitellut ja suukotellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti