2010-09-30

Villalankoja siellä, villalankoja täällä, villalankoja pöydän päällä...

Blogin päivittely on hieman jäänyt, edellisestä päivityksestä vierähtänyt jo yhdeksään päivää. Kasvanut käsityöinnostus on saanut minut valtaan. Joka paikasta putkahtelee esiin kaikkea kivaa käsityöjutskaa, jotka on totta kai pakko tehdä. Ja ne villasukat, jotka ovat kesken. Viime talvena palelikin varpaita, kun en niitä saanut kudottua. Ostin uuden amigurumikirjan, jonka olisi pitänyt ilmestyä vasta ensikuussa. Noh, minä en valita. Milla toivoo kahta kudottua Marilyn Monroeta ja yhtä Audrey Hepburnia. Itselleni aloin kutoa illuusiotekniikalla (joka on muuten pikkusen siisti!) huivia. Pari amigurumia on kokoamista vaille valmiita. Syystakkia varten pitäisi käydä ostamassa kankaat. 

Ja kaiken kukkaraksi pitäisi ehtiä lukea pääsykokeisiinkin. Olen päättänyt, että kun lokakuu alkaa, luen joka päivä minimissään tunnin. Olen aika hyvin saanut luettua anatomiakirjaa, joka on vieläpä todella kiinnostavasti kirjoitettu. Aikalailla se on lukion biologian pakollisen oppimäärän kertausta, samoin kuin kemia ja fysiikka osuus. Mukavaa kun tietää jo asioista, niin ei tarvitse opetella niin paljon uutta. Etiikkakirja on myös aika tuttua, sillä psykologiassa käsiteltiin etiikkaa ja samoin uskonnossa. Mukavaa, kun pääsykoekirjat eivät ole kamalia tiiliskiviä, joista ei ymmärrä yhtään mitään. 

Kävin viime tiistaina jalkahoidossa. Milla hoiti koipeni hyvin. Nyt on varpaankynnet lakattu hienosti.

 Heh, ensimmäinen kuva, jonka tänne laitan, on omat varpaani : )  

Sainpas vihdoin tilattua sovitusnuken, jonka mummo lupasi minulle ylioppilaslahjaksi. Huomenna sitten kiikutan mummolle laskun. Oli kuulemma minun viisaampaa tilata nukke, kun ei mummolle tuo netistä tilaaminen ole tuttua puuhaa. Sitten pääsen tekemään hyvin istuvia cosplaypukuja ja ompelu muutenkin tulee mukavammaksi, kun ei tarvitse vähän väliä sovittaa itselle päälle ja sitten tökkiä omaa nahkaa täyteen nuppineuloja. Sitten varmaan vaatteiden ompelu tällä neidillä lisääntyy huomattavasti.

Lauantaina koko STAGE tanssii kauppakeskuksessa. Jos satutte olemaan Torniossa silloin, esitykset ovat kello 14.00 ja 14.30. Tanssi kuvataan ja pistetään sitten Youtubeen, että sieltäkin sitä voi katsella sitten jälkeenpäin. Tänään taas treenaamaan hulluna Waka wakaa, vaikke ääni kulje. Tosin enhän minä äänelläni tanssi, vaan kropallani, joten ei se haittaa. Pitää kuitenkin ottaa hieman rauhallisemmin kuin yleensä, ettei tämä flunssan poikanen pahene. Olen säästynyt kuumeelta vielä, vaikka nuha ja yskä onkin. Eilen sitten ääni meinasi kadota. Ei se ole vielä tänään kokonaan takaisin tullut, mutta ei enää kuulosta niin pahalta kuin eilen. Töissä olen sitten yrittänyt olla puhumatta tai sitten kähissyt oppilaille. Onneksi ei ole tarvinnut paljoa puhua. Olen pärjännyt hyvin vain nyökkäilemällä.

Viikonloppuna olisi sitten tarkoitus käydä Umpparissakin pyörähtämässä. Poikaporukalla mennään, minä ainoana tyttönä. Ei se minua haittaa, ei pojilla ole ollut ongelmia minun kanssa. Tosin on turha luulla, että alan kuskiksi. Enkä aio uusia viime baarireissua. Sellainen illanlopetus riittää yhdelle kerralle.

Ja tähän loppuun vielä Ultimate cuteness by Kille:

2010-09-21

Tired...

Mitäs tässä kertoisi? Sitten viimeisimmän päivityksen ei ole tapahtunut mitään erikoista. Olen käynyt töissä ja punkannut Tuomaksen tykönä koko viikonlopun. Saunailta meni mukavasti seitsemällä hengellä. Minä sammuin siinä puoli kahden aikaan. Ja tällä ei ollut mitään tekemistä minun nauttiman alkoholimäärän kanssa. Kaksi Åttå drinkeroa ei saa vielä minua sammumaan (btw, se valkovenäläinen oli todella pahaa, en suosittele) Tämä puoli kahdelta nukkumaan meneminen oli todella järkevä juttu, sillä lauantaina ylös kymmeneltä ja varttia vaille yksitoista tanssimaan STAGElle lyyristä jazzia lyhytkurssin muodossa. Oli kyllä mahtava kurssi. Ei ollut liian helppo koreografia, mutta kunnialla siitä selvisin. Anna on todella mukava opettaja ja mahtava tanssija. 

Suihkun kautta ja pienten nokosten jälkeen taas kolmelta STAGElle uudelleen saamaan hiki virtaamaan. House on kyllä vaikea tanssilaji, tuli todettua. En kokenut vielä ahaa-elämystä yhden housen vaikeimman liikkeen kanssa. Menin heti sekaisin, kun tempoa nostettiin. Streetkoreografia veti kyllä luulot totaalisesti pois. Ja minä kun olin pitänyt streetiä helppona tanssina. Anna kyllä oli tehnyt upean näköisen koreografian, mutta minun omat kuviot eivät kyllä varmaan näyttäneet kauniilta (mutta kun siihen yhteen kohtaan sopi niin hyvin ympäri meno...) Ja taas oli suihku poikaa. 

Viikonloppuna tuli taas aiheutettua pojille hämmästystä: aloitin Mafia II:sen. Se näytti sen verran houkuttelevalta, että halusin itsekin kokeila. En niin hingu niiden Playboy-lehtien perään, mitä pelissä voi kerätä ja sitten tirkistellä, vaan itse tarina kuulosti ihan pelattavalta. Ja sitähän se on. Tarkemmin tästä kirjoitan sitten peliblogiini, jahka olen pelin läpi pelannut (missä varmaan menee enää yksi viikonloppu).

Tänään olen sitten kuunnellut tunnin väittelyä "tanskankielisistä" kirosanoista, kuten Facebookissakin mainitsin. On todella raskasta kuunnella, kun kaksi 7-vuotiasta riitelee aiheesta, josta kumpikaan ei tiedä yhtään mitään. Santeri luulee osaavansa tanskaa, mitä herra ei osaa lainkaan. Hänen ns. tanskansa on täyttä siansaksaa höystettynä niillä harvoilla englannin ja ruotsin sanoilla, jotka hän on kuullut jossain (ja nekin väännettynä johonkin ihme muotoon). Juu on kuulemma tanskaksi homo. No, ainahan sitä oppii uutta. Ja minähän en osaa mitään kieliä, vaikka olen opiskellut neljää eri kieltä ja tiedän, että norja, tanska ja ruotsi ovat aika samankuuloisia. Mutta minähän olen vain kouluavustaja, kyllä Santeri tietää paremmin. Tai Arttu. Voi hermoparkojani, mitä kaikkea ne joutuvatkin kestämään.

Huomenna sitten nelos-, kakkos- ja ykkösluokan kanssa Luulajaan retkelle Teknikhusetille, joka on kuin Oulun Tietomaa. Katsotaan minkälaista hulinaa ja vilinää se reissu sitten on.

2010-09-16

Onneksi huomenna on perjantai...

Täytyy heti alkuun todeta, että tämä päivä ei ole ollut mikään mukava. Aamu alkoi sateisesti ja harmaasti niin sään, kuin mielialankin puolesta. Töihin ei olisi halunnut mennä yhtään. Olisin vain halunnut jatkaa matkaani kääntymättä työpaikalle, niin pitkään kuin vain suinkin. Mutta itsekurini on aina sen verran vahva, kun kyseessä on kouluun tai töihin meno, että en vain osaa olla menemättä. Lintsaaminen ei onnistu, vaikka se kuinka houkuttaisi (olen liian tunnollinen työntekijä/opiskelija). Joku voisi sanoa, että tuohan on helvetin hyvä ominaisuus ihmisessä. En väitä vastaan, sillä en arvosta linstsaajia.

Työpäiväkään ei ollut se kaikista mukavin. Kaikista raskaimmaksi osoittautui viimeinen tunti puolen ekaluokan kanssa. Siinä ei ollut itku kaukana. Pari poikaa ei kuunnellut lainkaan mitä sanoin (tai välillä huusinkin), vaan hyppivät pulpeteilla, konttasivat lattialla, tonkivat toisten reppuja ja nakkelivat kaikkea, mitä pieniin kätösiinsä saivat. Opettaja piti vanhempain varttia, joten olin yksikseni luokassa. Ja sitten vielä Eveliina tulee tehtävät tehtyään kyselemään minulta typeriä kysymyksiä ("Miksi sulla on tämmöset hiukset?", "Miksi sulla rikkinäiset farkut?" jne.) ja totta kai neidille tyypilliseen kovaan ääneen, joka vierestä huudettuna raastaa korvaparkojani. Tämä kaikki on todellakin liikaa, jos itsellä on huono päivä. Teki kovasti mieli alkaa kiukuttelemaan kuin uhmaikäinen. Ja totta kai Santeri alkoi vielä kitisemään, ettei jaksa tehdä tehtäviä. Totesin siihen vain, etten minäkään jaksa täällä teitä komennella, mutta pakko minun on. 

Työpäivän päätteeksi sain vielä ohjeet huomiseen kolmosluokan tuntiin. Jee, saan pitää matikan tunnin niille riiviöille, tätä olen aina toivonut! Onneksi huomenna on perjantai....

Palkitsin kuintekin itseni siitä, että jaksoin koko päivän saamatta itkupotkuraivareita tilaamalla CNON.comista Magna Carta II:sen ja Virka roliga amigurumis -kirjan. Ja parin viikon päästä postilaatikkoon kolahtaa Devil May Cry 1-3 -pelit, jotka ostin eräältä anikin käyttäjältä kolmellakympillä.

2010-09-11

Reidet kipeänä

Taas on tainnut viikko kulua viime päivityksestä. No käyhän tämä näinkin, että päivittelen aina viikonloppuisin koko viikon tapahtumat.

Tiistaina palasin töihin selätettyäni flunssan. Ihan mukava se oli mennä töihin, kun aamulla koulun pihalla raikasi iloiset "Mira tuli!" -huudot. Ai että on mukavaa olla suosittu ;D Viikolla ei töissä tapahtunut mitään ihmeellistä, mitä nyt perjantai oli hieman erilainen päivä, kun opettajat kävivät jokainen vuorollaan oppilashuoltokeskusteluja terveydenhoitajan ja erityisopettajan kanssa. Olin kolmosluokkaa valvomassa sen aikaa. Sitä en halua tehdä uudelleen. Siinä sai tapella parin oppilaan kanssa, jotka eivät ole vielä(kään) tajunneet, että koulutehtävät on ihan vain heidän omaksi parhaakseen ja että he eivät tee niitä minun tai opettajan vuoksi. Taas tuli takavarikoitua kyniä, joita käytettiin leikkimiseen, ei tehtävien tekemiseen.

Torstai oli mukava päivä, kun pääsi tanssimaan. Tosin nyt reidet huutaa hallelujaa jokaisella askeleella ja jos vähänkään liikautan jalkoja. Reisilihasten rääkkäys oli varsin tehokasta yhdistettynä moniin blie-harjoituksiin (en tappanut marsua, yay! [STAGEn insidejuttu]) + kolme tuntia treenejä putkeen. Minulla ei ole koskaan ollut niin hiki kuin torstaina kahdeksan jälkeen oli. En oikein tiennyt, mistä kohtaa vaatteet loppuivat ja paljas iho alkoi. Ensimmäistä kertaa käsivarret ja jalatkin olivat aivan likomärkiä ja selkää pitkin valui oikein mukavasti hikipisaroita. Kyllä, STAGEn ilmastointi pelaa kympillä. Mutta mukavaa oli. Shakiran Waka waka varsinkin irroitti hymyn jokaisen naamalle.

Keksin viikon aikana isille jo isänpäivälahjankin, vaikka kyseiseen päivään on vielä pari kuukautta aikaa. Tosin onhan se hyvä, jos lahjat on valmiiksi mietitty, niin ei sitten tarvitse tuskailla edellisenä päivänä sen kanssa sitten.

Nyt sitten odottelen, että Tuomas tulee hakemaan minut. Mennään huomenna poikien kanssa (Tuomaksen ja Rayn) kattoon Ouluun The Last Airbender 3D:nä. Huomenna varmaan siitä sitten kirjoitan arvioni tänne. Traileri on kyllä todella mielenkiintoinen. Animea, johon kyseinen leffa perustuu, en ole katsonut. Kuullut siitä kyllä olen, mutten yhtään jaksoa ole nähnyt. Varustaudun automatkaan virkkausvermeillä ja pääsykoekirjalla. Soluista ja kudoksista on oikein hyvä lukea autossa.

Iloitsin myös Miyavin puolesta: hän odottaa vaimoineen perheeseen uutta perheenlisäystä. Ihanaa! Onnittelen Miyavia ja Melodyä.

2010-09-06

Mustaa huumoria ja enkelimättöä

Ei sitä tästä flunssasta pääse eroon. No, kaitpa se edes joskus lähtee pois ja jättää minut rauhaan.

Viikonloppu on mennyt mukavasti Xbox:in seurassa. Sain pelattua Lost Odysseyn vihdoin loppuun. En sitä olekaan pelannut kuin jonkun vuoden puolentoista verran. Loppu oli niin ihana, kuin vain odottaa saattoi. Se on varsin mukavaa, kun on yli kuusikymmentä tuntia pelastanut maailmaa hullulta valloittajalta, niin sitä toivoo onnellista loppua. Ja varsinkin, kun juonessa on tapahtunut pientä romannanssin syttymistäkin, niin ei sitä voi vaan jättää yhteen suudelmaan auringonnousun koristaessa taustaa. Romantikkoja ei oltu onneksi unohdettu, vaan lopussa häämöttää kyyneleet silmäkulmista tiristävä loppu. Sain itse pideltyä tunteeni kurissa, enkä vollottanut kuin vesiputous, mutta liikutuin silti.

No, nyt kun olen sitten takonut läpi Alan Waken ja Lost Odysseyn, piti keksiä seuraava peli, mitä alan tahkoamaan tarmolla läpi. Tosin minulla on edelleen Eternal Sonata kesken (joka taitaa olla aika loppusuoralla sekin, ainakin Tuomaksen vihjailuista päätellen) samoin Resonance of Fate (jota en varsinaisesti ole vielä edes aloittanut kunnolla), niin ajattelin kuitenkin aloittaa uuden pelin. Ja eikun Tuomas ehdotteleen kaikista omistamistaan peleistä minulle sopivaa, jonka arvon neiti Todella-vaativa-pelien-suhteen kelpuutta. Minulle ei kelpaa minkään maailman sotapelit, joissa räiskitään jonkun historiassa käydyn sodan maisemissa, ei kelpaa strategiapelit, ei ensimmäisestä persoonasta kuvatut pelit. Täytyy olla mukaansa tempaava juoni, suhteellisen nätti tai pelin tunnelmaan sopiva grafiikka, pelaaminen tapahtuu kolmennasta persoonasta ja pieni romantiikka on aina kuin kirsikka kakun päällä, mutta ei pakollinen.

Päädyin lopulta Bayonettaan.

Olen seurannut sivusta, kun Tuomas on pelannut kyseistä peliä ja se viehätti jo silloin, mutta jotenkin en uskaltanut vielä silloin tarttua ohjaimeen ja kokeilla. Aika pitkään minulta meni, ennen kuin uskalsin koko Xboxin ohjainta sovittaa käteen, saati ihan pelata sillä. Kait sitä ujosteli hieman pelata toisen katsoessa vieressä jotain, mitä ei koskaan ollut pelannut. Aikaisemmin Milla on vain nähnyt vanhempieni lisäksi minun pelaavan. Mutta tuosta on jo yli kaksi vuotta. Joten nyt sitten rohkein mielin päätin pelata tämän kyseisen pelin läpi. Parin tunnin jälkeen olin myyty. Bayonettan huumori on jotenkin niin mustaa ja hieman kieroutunutta, että siitä ei voi kuin pitää. 

Pelatessa mieleni perukoilla syttyi ajatus, että tekisin Bayonettan puvun ensi vuoden Traconiin tai Animeconiin, jos jälkimmäistä edes järjestetään ensi vuonna. Tosin työ pitää aloittaa jo tämän vuoden puolella, jos puvusta haluaa saada hyvän, sillä se on täynnä pieniä yksityiskohtia. Haluan kuitenkin yrittää. (Jos haluat tietää, minkälaisesta puvusta on kyse, klikkaa!) Ensi kesänä sitten nähdään, miten olen onnistunut.

Käytiin lauantaina katsomassa Sisko tahtoisin jäädä. Ei tuonut mitään uutta Kolmeentoista verrattuna, mutta ei se mikään täysi floppi ollut. Ei kyllä noussut minun suosikkileffoihin, eikä niiden elokuvien listalle, jotka katsoisin uudelleen. Aika peruskasvutarina, peruskaavalla.

2010-09-04

Niistämistä, Black Lagoon ja huopahauvoja

Nyt sitten tämä työpaikalla oppilaita sänkyyn kaatanut flunssa sai minutkin, vaikka niin kovasti yritin vastaan taistella toveri Immoliinan kanssa. Aina ei voi voittaa, ei edes apujoukkojen kanssa. Nyt sitten olo on välillä kuin norsulauman alle jäänellä. Perjantai meni mukavasti Black Lagoonia lueskellessa olohuoneen sohvalla. Kille piti kivasti seuraa. Siinä välillä otettiin tunnin nokoset ja taas jatkettiin lukemista. Sain mie kuitenkin itteni kiskottua sohvalta ylöskin, kun piti lähteä hakemaan kirjastoon saapunut pääsykoekirja. Jälleen kerran mie tankkaan ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa, tosin eri kirjasta tällä kertaa ja vähemmän kuin logopedian pääsykokeisiin. Sitten kun saisi vielä sen toisen kirjan, niin kaikki olisi hyvin.

Tein kirjastosta mahtavan löydön. Silmäni osuivat mitä suloisimpaan kirjaan, jota ei voinut jättää kirjastoon. Kirjassa on ohjeita pieniin huovasta tehtäviin hauvoihin. Ja taas mie ihastuin johonkin, mikä on kotoisin Japanista. Löydän nykyään kaikkea kivaa japanilaista käsityötä. Kirjastossa sain myös tappaa aikaani koneella, sillä kuskini Tuomas oli tappelemassa työkkärissä. Löysin kaksi kivaa amigurumi-kirjaa, jotka pitää kyllä tilata heti, kun ne ilmestyvät. Ja sitten taas virkkaamaan! En ole vielä edes kaikkia malleja virkannut siitä yhdestä kirjasta, jonka ostin kesällä. Tosin hoidan ensin yhden tilauksen loppuun. Kaksi pörröistä harmaata kissaa pitää vielä virkata.

Kelalta tuli ilouutisia maanantaina: saan työmarkkinatuen täysimääräisenä, eli 30,04 € per päivä. Vuhuu! Tässä nyt odottelen, että koska rahat elokuulta tipahtavat tilille. Puolet aion pistää säästöön toiselle tilille ja puolet jää sitten käytettäväksi. Nyt en vaan pysty enää käyttämään syynä sitä, että rahaa ei ole. Tai nyt kun sitä on, alan pihiksi, enkä kehtaa ostaa oikein mitään, vaikka jotain tarvitsisin. Noo, sen näkee sitten.