2011-05-25

Cosplay-unelmia

Oon tänään katellut muutaman tunnin reffikuvia kivoista hahmoista, joiden asuissa haaveilen joku kaunis päivä hyppiväni erilaisissa tapahtumissa. Nyt on kova hinku päästä tekeen jotain cossipukua/-pukuja hiljalleen valmiiksi ensi vuotta varten. Nyt sitten seuraa kamala kasa eri naishahmoja eri sarjoista ja peleistä, joten jos ei kiinnosta, lopeta lukeminen tähän.


Vivaldi - Alice in the Country of Hearts / Heart no Kuni no Alice
 
Tämä olisi tarkoitus tehdä kisailua varten. Olen jo pitkään haaveillut tekeväni jotain kunnianhimoista ja suurta, mutta tuo perustrinitybloodhahmot ei kiinnostanut (eikä kiinnosta vieläkään). Vivaldi oli siis Löytö isolla L:llä. Tiesin heti, kun hahmon näin ensimmäisessä pokkarissa, että tuon puvun kanssa astelen vielä joskus kisalavoilla.

 Oka - .hack// Legend of Twilight

Tästä puvusta olen haaveillut jo monta vuotta, mutten ole viitsinyt vielä sitä toteuttaa. Voitte arvata, että tämä on ehdottomasti Tuomaksen suosikki näistä kaikista ;P Tosin armeijan jälkeen kroppa on varmaan parhaimmassa kuosissa, niin tämän kanssa viitsisi ihmisten ilmoille mennä. Kai tämä on vain odottanut oikeaa hetkeään, joka ei ole tullut kuin vasta nyt.


Rabi en Rose - Di Gi Charat
Jee, puputyttöcossi (olen siis tekemässä tuota vasemman puoleista, huono kuva, anteeksi). Rakastuin noihin noppiin ja rusetteihin. Pitää palauttaa mieleen tämän hahmon luonne sitten kuin tämän puvun väsään.
 
 
Akari Mizunashi - Aria ja Aqua
Aria on aivan ihanan rauhallinen ja sympaattinen manga ja minusta Aria Companyn uniformut ovat suloisia. Pitäisi hankkia lisää tätä mangaa. Akari on ihanan positiivinen hahmo (ainakin ekassa pokkarissa), että pakkohan sitä on cossata. Tosin koko valkoinen puku aiheuttaa varmaan aikanaan valkoisia hiuksia kantajalleen, mutta eiköhän siitä selviä :3


Bayonetta - Bayonetta
Ou jeah, jokainen haluaa pukeutua koko vartalo asuun, joka on musta ja nahkaa. Bayonetta on hahmona aivan mahtava! Nainen, jolla on munaa enemmän kuin monella miehellä yhteensä ja vielä noita. Tässä asussa saa olla vielä todella seksikäs ja vaarallinen. Mitä muuta sitä voisi toivoa?

 Chi - Chobits
Juuri tämän Chin mekon haluan tehdä, vaikkei se mangassa esiinnykään. Olen vain ollut rakastunut tähän mekkoon siitä asti, kun Chobitsiin tutustuin. Noin pitkän peruukin löytäminen voi kyllä olla hankalaa ja varsinkin sen pitäminen suorana ja siistinä. Olisi helppo conipäivä, kun ei tarvitsisi mitään muuta sanoa kuin "chi" ja katsoa söpösti.



Rosso - Dirge of Cerberus - Final Fantasy VII -
Rakastan tämän hahmon aksenttia <3 Hahmona muutenkin aivan loistava, teki pahaa taistella pelissä Rossoa vastaan, kun tiesi, että neidiltä pitää saada henki pois. Onneksi hahmo oli miltei koko pelin kuvioissa mukana. Rosso olisi ensimmäinen pahiscossi mulle. Harmittaa vain, ettei voi hankkia punaisia piilareita (Rossolla on punaiset silmät) huonon näön vuoksi ja sen, että en ala hankkimaan mistään miljoonalla eurolla yhteen cossiin piilareita omilla vahvuuksilla.



Lebreau - Final Fantasy XIII
Neitonen on vain sivuhahmo FF:ssä, mutta kuka on sanonut, ettei sivuhahmoja voisi cossata? Final Fantasyn naisille tyypilliseen tapaan ei ole mikään seinäruusu, vaan osaa taistellakin. Pidän paljon puvusta ja etenkin sen väreistä. Violetti tuo minun ihonvärin nätisti esiin. Tähän pukuun löytyisi jo peruukkikin, pitäisi vain pientä muokkailua tehdä.



Serah Farron - Final Fantasy XIII
FFXIII:n yhden päähenkilön, Lightningin pikkusisko ja Snow'n kihlattu. Serah on jotenkin niin viaton ja puhdassydäminen henkilö, jolla on todella nätit vaatteet. Tätä cossia voisin pitää ihan normaalinakin päivänä. Serah on paljon iloisempi kuin siskonsa ja hymyileekin enemmän kuin Lightning. Niin, ja Serah'lla on todella söpö kihlattu ;D

Oerba dia Vanille - Fanal Fantasy XIII
Viimeinen FFXIII-cossi, jota himoitsen tällä hetkellä. Toinen iloinen ja positiivinen FF-hahmo. Peliä pelatessa tulee aina hyvälle tuulelle, kun näkee Vanillen. Asukin on kiva. FFXIII:n hahmot sopivat minulle, sillä niillä kaikilla on piiiitkä sääret, niin kuin minullakin. Tämän teossa tulen varmaan hukkumaan helmiin, sillä niitä tässä asussa on enemmän kuin minkään maan laki sallii.



Officer Jenny - Pokemon
Kyllä, olen tosissani. Sanoin tässä yksi päivä Tuomakselle pelaessani iänikuisella GameBoy Colorilla ihka ensimmäistä Pokemonia, että olisi kiva cossata joko Pokemonin lääkäriä tai poliisia. Nimiä en silloin muistanut, mutta onneksi on Google (<3), Päädyin sitten poliisin asuun, sillä siinä on enemmän yksityiskohtia, kuin hoitajan asussa, joka oli tylsähkö. Nyt pitäisi vain löytää sitten mustat avokkaat, joissa ei ole minkäänlaisia koristuksia. Ja Growlithe.


Rise Kujikawa - Persona 4
Ei mikään ihmeellinen asu, mutta hahmo on kiva, samoin kuin tuo koulupuku. Tämä olisikin sellainen toisen päivän asu tai jonkun pienen conin puku, jota voisin käyttää useamman kerran. Hahmo on myös suloinen ulkomuodoltaan ja kadehdin noita hiuksia suunnattomasti. Jokainen cossaaja varmaan sortuu ainakin kerran koulupukucossiin, niin tehdään se sortuminen kuitenkin jonkun hahmon kanssa, eikä vain pelkällä puvulla omana itsenään.

Siinäpä ne sitten kaikki oli. Näitä ajattelin alkaa väsäilemään hiljalleen kasaan. Onpahan minulla tekemistä armeijan lomilla :D Sitten ensi kesänä voin toivottavasti mennä coneihin ilman pukujen aiheuttaa stressiä, kun ne ovat valmiita.
 

2011-05-05

Huonosti nukuttuja öitä ja yksinäisyyttä

Minähän en koskaan stressaa mitään, mistä  kaikki ovat sitten kateellisia. Kerron teille nyt jymyuutisen, korvat hörölle: Minäkin stressaan asioita. Suprise!! Se ei vain näy välttämättä kovin kauas, koska stressaaminen ei aiheuta minulla hiusten repimistä tai hermostunutta pomppimista pitkin seiniä. Stressi vaikuttaa minun uneen. Näen törkeän sekavia unia ja nukun huonosti. Kun aamulla sitten herään, olen väsyneempi kuin nukkumaan laittaessani. Ja tähän ei auta päikkärit, ei sitten yhtään. Eikä se, että pääsykokeet lähestyvät. Ja tilaamani amigurumi-kirjat eivät ole vieläkään tulleet. Ja Kassu osaa olla hermoja raastava välillä.

Noh, minulla ei sinänsä ole kovinkaan kummoista syytä stressata pääsykokeita, sillä olen tällä kertaa lukenut niihin hyvin ja muihin pääsykokeisiin ei tarvitsekaan lukea yhtään mitään, olla vain oma itsensä ja pärjätä sillä, mitä jo osaa. Mutta silti. Kun on kaksi kertaa jo saanut kirjeen, jossa kerrotaan, ettei ole saanut minkäänlaista opiskelupaikkaa, niin kyllähän se pistää stressaamaan. Tosin eihän minulla sinänsä ole mitään hätää saada opiskelupaikkaa juuri nyt, kun lähden vuodeksi armeijaan, mutta olisi kivempi mennä Sodankylään tietäen, ettei taas vuoden päästä tarvitse miettiä, että mitäs sitä sitten tekisi. Ärsyttää jo tämä, että tulevaisuus on auki ja tiedät vain vähäksi aikaa eteenpäin, mitä teet. Tai ainahan voin jäädä armeijaan töihin. Hyvä palkka ja aikainen eläkäikä. Mikäs sen parempaa...

Toinen juttu, johon olen kettuuntunut, on tämä yksinäisyys. Onhan mulla Tuomas täällä, mutta välillä kaipaa muitakin naamoja. Ja isi vielä kehtaa sanoa, että alkaisin miekin elää, enkä vaan kotona nyhjäis. Juu, alan elää heti, kun mulle maksetaan junamatkat ympäri Suomea, että saan nähdä kavereitani, jotka eivät ole täällä. Ja nyt kun meillä on tuo Kassu, en kamalasti voi lähteä mihinkään, kun kummasti koiran vahtiminen pukataan mulle (vaikkei tuota koiraa kamalasti tarvi vahtiakaan). Päivisin olen yksikseni kissan ja koiran kanssa, ulkoilutan ja ruokin molempia ja yritän keksiä jotain tekemistä, mitä voi tehdä alhaalla koiranpennun kanssa. Illallakin olen aika paljon yksin koiran ja kissan kanssa, kun Milla luuhaa jossain ja vanhemmat touhuaa jotain autotallissa. 

Ei varmaan ole lainkaan ihme, että tällä hetkellä olen aika tympääntynyt omaan elämääni. Kaipaan vaihtelua. PALJON vaihtelua.