Voin kertoa teille, että vaikka perjantai-ilta oli mitä mukavin, seuraavaa aamua ei voi missään nimessä kuvailla samalla adjektiivilla. Kun on lähtenyt mukavan illan päätteeksi kotiin oksentaen, voi olla varma, että aamu on rankka. Onneksi heräsin kymmeneltä, kuten aina. Jos sitä joskus toivoo voivansa nukkua pitkään (kuten minä sen jälkeen, kun kömmin kotiin poikaystävän tukemana aamuneljältä), niin totta kai oma sisäinen herätyskello päättää herättää aikaisin. Sitä sitten tuli nukuttua miltei koko lauantai. No, tulipan ainakin tasapainoa treenattua, kun maailma huojui, vaikka paikallani seisoin.
Tämä päivä onkin sitten ollut vähemmän erikoinen. Pari tuntia lueskelin Pelaaja-lehtiä ja odottelin rakastani töistä. Vesisateesta on tullut nautittua kuunnellen sen ropisevan kattoon. Siinä samalla olen takonut Lost Odysseyn sivutehtäviä, sillä minulla ei ole hajuakaan, miten jatkan itse päätarinaa. Kaipa se jossain välissä aikeaa. Alan Wake jäi nyt pelaamatta loppuun, vaikka niin eilen uhosin. Viimeistä episodia on varmaan jokin tunti jäljellä. Mutta nyt on ollut enemmän LO-fiilis, sillä siitä löytyy hieman enemmän romantiikkaa kuin Wakesta. Ja jälkimmäinen vaatii juuri oikeanlaisen fiiliksen, jotta siihen pystyy eläytymään. Fantasiaroolipelit menevät fiiliksellä kuin fiiliksellä.
Semmoista tänään. Huomenna taas ala-astelaisten kanssa touhuamaan. Toivottavasti aamulla ei sada, niin ei tarvitse sateessa töihin polkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti