Älä koskaan, koskaan, lähde poikien kanssa baariin ainoana tyttönä. Olin välillä hieman yksinäinen, kun kolme poikaa yhtäkkiä pomppaa pystyyn, huikkaa "Pärjäät varmaan tässä?" ja katoavat jonnekin peräkanaa puksuttaen. Muutaman minuutin siinä sitten istuskelet yksin siemailen sillä hetkellä nenän edessä olevaa juomaa ja mulkoilet murhaavasti kaikkia miehiä, jotka katsovat sinua sillä silmällä. Eli kyllä, en nauttinut eilisestä baarireissusta kovinkaan paljoa. Sain kuunnella kahden jätkän mainostavan minuutin välein sitä, kuinka päissään olivat. Ja sitä paitsi korviani särki pari tuntia heräämisen jälkeen, sillä Umpparissa esiintyi joku Elvis-imitaattori ja kamalasti laulava tyyppi. Volyymi oli liian kovalla ja välillä laulu oli niin terävää, että se halkaisi kallon. Kahden aikaan oltiin jo kotosalla, en enää jaksanut meteliä ja yskin muutenkin sisuskalujani suuren limamäärän kanssa pellolle (flunssa = love)
Yllätyin, kuinka paljon tuttua porukkaa oli Umpparissa. Moni oli käymässä kotopuolessa ja muutama poikakin lomilla sotaleikeistä. Arvata saattaa, mikä oli tämän illan kuumin hiusmuoti.
Tänään äitin sisko on tullut Amerikasta kahden viikon Suomi-visiitille. Mukava nähdä Teijaa, kun viimeksi ollaan nähty webbikameran kautta. Aattelin virkata serkuille viemisiksi jotkut kivat amigurumit. Taas taitaa pääsykokeisiin luku jäädä kakkoseksi... Mutta kyllä minä saan kirjat luettua ajoissa. Tällä kertaa on parempi motivaatio kuin kevään haussa. Kunhan sen saa taas herätettyä kunnolla.
Taidampas mennä katsomaan Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarjaa Tuomaksen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti